laiska, tyhmä & saamaton=MÄÄ OON NIIN RASKAANA

Väsyttää, oksettaa, itkettää ja naurattaa. Samalla kun ollaan onnensa kukkuloilla tulee fiilis, että miten tässä jaksaa. Päivät menee imeskellessä karkkeja ja samoin yöllä. Yöllä Esteri itkee hampaita ja päivällä ollaan ihan silmät ristissä. Silti tuntuu, että se puuttuva palanen on nyt massussa kasvamassa ♥

En uskonut, että siellä olisi kaikki hyvin. Mutta se tunne, kun näet oman lapsen tekevän voltteja mahassa on jotain sanoinkuvaamatonta! Samalla tulee semmonen kaikkivoipa olo, että nyt kaikki on helpompaa.. ei vuodelepoa, ei supistuksia, ei raskausmyrkytystä, ei iltahuutoja, ei allegioita. Ilmeisesti, kun odottaa lasta ajattelee, että "meillä kaikki on helpompaa, kuin nuilla!". Kaikista eniten toivon, että kaikki menisi hyvin ja olisimme maailman onnekkaimmat kahden lapsen vanhemmat ♡

ensimmäinen vauvavuos ja parisuhde :)

Ensimmäisestä vuodesta on selvitty ja eessä monen monta vuotta ;) yksi harhaluulo mulla kyllä oli, että yhteen ikävuoteen mennessä yöunet normalisoituisivat mutta EI! En ole edes suunnitellut töihin menoa, koska eihän tässä väsymyksessä muista edes omaa nimeä! Ja sairaanhoitajana se muistamattomuus ei todellakaan ole suotavaa :( toisaalta haluankin pitää Esterin kotona vielä jonkin aikaa, koska minusta hänen on parempi olla vielä kotona. Siitä huolimatta päivät ovat aika iisejä, tai mitä nyt pientä kiukuttelua ja syömättömyyttä! Heti kun Esterillä vaivaa hampaat tms. Alkaa syömättömyys! Ehkä jotain saadaan alas sormiruokana.

Synttärit menivät aivan loistavasti ja vieraita riitti aina yökylään asti! On ihana omistaa ystäviä kellä on lapsia ja ovat samassa tilanteessa.. puhuttavaa riittää niin hyvistä kuin huonoista päivistä ;)

Mutta asia mikä minulla on ollut mielenpäällä on parisuhde. Meillä ukkelin kanssa kaikki menee oikein hyvin, mutta ei todellakaan oltais tässä jos ennen lasta emme olisi opetelleet riitelemään ja kokeneet ne todella huonot ajat parisuhteessa. Kerran erosimmekin melkein kuudeksi kuukaudeksi, vaikka näimme melkein joka päivä :D miehillä tai ainakin meidän ukkelilla tais nousta silloin päähän se että on joku ja piti mua itsestään selvyytenä! Mutta ei onneksi ole mitään tuollaisia ongelmia enää, päinvastoin yhteinen lapsi on parantanut meidän suhdetta! ♥

Elämän rikkaus

Meillä oli tuossa suht raskas kuukaus takana. Kiitos Esterin korvatulehduksen. Siinä ei sitten hirveesti ollut kiitollinen siitä, että edes saimme lapsen.

Ollaan hirveesti kaveripiirissä puhuttu montako lasta haluaisimme ja minkälaisella ikäerolla. Ukkelini kanssa aikasemmin puhuimme, että ei vielä ja odotetaan kunnes asiat helpottuu. Ihanku se olis joku itsestäänselvyys, että tulisin edes enää raskaaksi ja lapsi syntyis terveenä jne. Jotenkin hätkähdyttiin tästä ajatuksesta, että kumpikin ukkelin kanssa tajusimme/häpesimme sitä kuinka olemme ottaneet nämä koliikki, allergia & korvatulehdusitkut. Sehän on kieltämättä ollu aivan sieltä ja syvältä! Mutta vielä syvemmältä olis jos me edelleen yrittettäis lasta ja joutuis uudestaan ja uudestaan pettymään. Siksi pelottaakin ajatus alkaa joskus uudestaan edes haluamaan toista lasta. Vaikka sitä jo hieman haluankin ♡

Vaikka kaikki onkin ollu haastavaa näin Esterin ensimmäisenä vuonna, silti voisin elää koko vuoden uudestaan! Yritämmä äidit ja isät näinä unettomina öinä ja kitinä päivinä muistaa, että lapsi on LAHJA!

varmaan muut ovatki muistaneet.. itellä sattui unohtumaan tämä vähäksi aikaa.

 Synnyttämmää lähössä kohta vuosi sitten ja ilmeki sen mukainen ;)

Kiintymussuhde

Minulle on tärkeää luoda turvallinen kiintymussuhde lapseeni ja koska olen opiskelujeni takia perehtynyt hieman varhaiseen vuorovaikutukseen. En todellakaan ole koskaan ajatellut, että lapsi nyt tuossa kiukuttelee ja jos otan sen heti syliin se tottuu siihen eikä viihdy yksinään. Päinvastoin!! Siksi haluan kirjoittaa kiintymyssuhteesta, koska tästä aiheesta on tullut 9kk aikana kaikennäköisiä väittämiä. En väitä tietäväni kaikkea, ehkä vaan jotain. Siksi etsinkin teoriaa tekstiin :)

Lisäksi haluan kirjoittaa aiheesta, koska kokoajan puhutaan imettämisen tärkeydestä, itsetehtyjen soseiden, unikouluista ynnä muista. En ole tainnut kertaakaan kuulla kenenkään suusta, että minulle on tärkeää luoda turvallinen kiintymyssuhde.

Kiintymyssuhde ei rakennu vauvan ja vanhemman välille automaattisesti. Vauva kiinnittyy vain niihin ihmisiin, jotka ovat ajallisesti riittävän paljon läsnä heidän elämässään ensimmäisen vuoden aikana. Vaikka myös vieraammat aikuiset voivat saada vauvan rauhoittumaan sylissään, vauva oppii nopeasti tunnistamaan häntä pääasiallisesti hoitavan tutun henkilön toisista. Samanlaisena pysyvä syli ja hoivaavien käsien kosketus rakentavat vauvalle päivittäisten rutiinien kautta tunteen jatkuvuudesta, perusturvallisuudesta.. Pelkkä vanhemman fyysinen läsnäolo ei riitä, vaan kiintymyssuhteen muodostumisen edellytys on vanhemman tarjoama riittävä varhainen vuorovaikutus. Sen myötä lapsesta tulee myös hoivan saamisen suhteen valikoiva: vähitellen vain oman tutun hoitajan kosketus, ääni ja läheisyys tuottavat riittävän tuttuuden ja turvallisuuden tunteen, jotta vauva pystyy rauhoittumaan. Lapsella on kuitenkin synnynnäisesti kyky kiinnittyä useampaan kuin yhteen hoivaajaan, mikäli he ovat arjessa ajallisesti riittävän paljon läsnä. Kahden vanhemman perheessä pieni vauva muodostaakin elämänsä ensimmäiset kiintymyssuhteensa sekä isäänsä että äitiinsä. 

Varhaisen emotionaalisen kiintymyssuhteen myöhempi merkitys näkyy siinä, että kerran synnyttyään se säilyy aina eikä ole tietoisesti hallittavissa. Lapsi kaipaa myöhemminkin elämässään poissaolevaa vanhempaansa eikä ikävän tunne katoa pitkänkään eron aikana tai edes vanhemman kuollessa. Jos lapsi joutuu kasvamaan ilman pysyvää aikuissuhdetta tai hänen saamansa hoiva on ollut liian epäsäännöllistä, hänen ei ole mahdollista kiinnittyä ja muodostaa kiintymyssuhdetta.Turvallisen kiintymyssuhdemallin luoneet vauvat ovat kokeneet, että sisäisten kokemusten ilmaiseminen hädän hetkellä johtaa hoivan saamiseen. Heille on muodostunut toistuvien arjen tapahtumien perusteella yleistynyt käsitys siitä, että he saavat loogisia vastauksia pyyntöihinsä ja uskaltavat jatkossa ilmaista todellisia tunteitaan. (Sinkkonen. 2003, 45 - 46, 62). 

Kiintymyssuhteen tutkijat painottavat äidin kykyä nauttia lapsestaan ja olla emotionaalisesti saatavilla. Tunteakseen olonsa turvalliseksi lapsi tarvitsee toistuvasti kokemuksia ympäristön luotettavuudesta. Jos äiti jakaa lapsen tunteet valikoimatta, ts. tunnistaa lapsen tunteet ja vastaa niihin lapsen tarpeita tyydyttävällä tavalla, lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen. Näin varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä, perusturvallisuuden saavuttaminen, ratkeaa onnistuneesti. Lapsen havainnot itsestään muovautuvat tilanteittain. Lapsen samanlaisina toistuvat kokemukset omasta itsestään ja häntä hoitavasta aikuisesta muokkaavat kiintymyssuhteen laatua. Ilmeisesti melkein kaikki lapset luovat kiintymyssuhteen aikuiseen, mutta kiintymyssuhteen laatu vaihtelee turvallisesti kiintyneestä turvattomasti kiintyneisiin. (Himberg ym.2000, s. 52 - 56)

Turvallisesti kiintynyt lapsi tutkii äidin läsnä ollessa rohkeasti leikkihuonetta ja hätääntyy äidin poistuessa huoneesta. Äidin palatessa lapsi turvautuu häneen, mutta lähtee sitten taas tutkimaan huonetta. Turvallisesti kiintyneelle lapselle on muodostunut käsitys, että häntä rakastetaan. Hän uskaltaa osoittaa avoimesti myönteiset ja kielteiset tunteensa ja jakaa ne aikuisen kanssa. Vuoden ikäisen lapsen kiintymyksen laatu ennustaa jossain määrin lapsen sosiaalista ja persoonallisuuden kehitystä. Turvallisesti kiintyneet lapset näyttävät koulussa tulevan hyvin toimeen opettajien kanssa, pyytävät apua tarvittaessa ja ovat sosiaalisesti taitavia. 

Turvattomasti kiintyneistä lapsista osa on vastustavasti eli ambivalentisti kiintyneitä. He tarrautuvat äitiin jo ennen kuin tämä on lähtenyt huoneesta eivätkä halua tutkia leikkihuonetta. He itkevät äänekkäästi äidin lähtiessä huoneesta ja nyyhkyttävät vihaisina äidin otettua heidät syliinsä. Näiden lasten vanhemmat ovat usein passiivisia suhteessa lapseen. He saattavat käyttäytyä välinpitämättömästi silloin, kun lapsi ilmaisee läheisyydenhalunsa, mutta vastaavat lapsen kielteisiin tunteisiin. Tästä syystä lapsi pyrkii usein herättämään heidän huomionsa negatiivisella käyttäytymisellä. 

Osa lapsista osoittaa välttelevää kiintymystä. He eivät näytä huomaavan äidin lähtöä huoneesta eivätkä etsiydy äidin luo tämän tultua takaisin. Nämä lapset välttävät usein kielteisten tunteiden osoittamista, koska he eivät voi luottaa saavansa aikuiselta lohdutusta. Lapset ovat oppineet, että kielteisten tunteiden osoittaminen voi saada aikuisen suuttumaan ja torjumaan hänet. 

Turvattomasti kiintyneissä lapsissa on tunnistettu myös epäjohdonmukaisesti kiintyneitä eli disorientoituneita lapsia. Tällainen lapsi saattaa esimerkiksi osoittaa välttelevää käyttäytymistä välittömästi sen jälkeen kun hän on hakeutunut äidin luo turvaan. Turvattomasti kiintyneillä lapsilla esiintyy enemmän ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä esimerkiksi kouluikäisenä. Erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan turvattomasti kiintyneet pojat olivat nelivuotiaina huomattavasti aggressiivisempia kuin turvallisesti kiintyneet pojat. Turvattomasti kiintyneet tytöt olivat puolestaan turvallisesti kiintyneitä riippuvaisempia. 

En todellakaan väitä, että olisin mikään huippu mutsi! Haluan vaan laittaa nuo toissijaiset asiat pois ja muistuttaa, mikä tässä on kaikista tärkeintä <3

Ihmisiä

Ollaan tällä viikolla saatu Esterin kans hulluna äksöniä meidän tylsään arkeen. Vanha lapsuudenystäväni tuli meille päiväksi ja ukkelin ystäviä on rampannu useampana päivä! Lisäksi vietimme rantapäivän ihanan sho-e-paholicin ja pienen O:n kans. On mahtavaa jutella toisen äidin kanssa, joka on kokenut myös hieman vastoinkäymisiä vauva-arjessa ja varsinkin ihmisen, joka sanoo suoraan eikä kaunistele asioita! Arvostan tätä!! Tänään vielä aateltiin käydä jokapaikassa, mutta huomenna lörvätään päivä vaan kolmistaan!

Ärsyttää ku asumme hieman kauempana omasta perheestä ja suurimmasta osasta ystävistäni! Minun elämä varsinkin nyt lapsen kanssa olisi helpompaa lähempänä omaa tukiverkostoa. Ukkelin vanhemmat asuvat tässä lähellä ja ovat useamman kerran sanoneet, että heille saa soittaa mutta samalla rakas anoppini on kertonut kuinka ennenvanhaan äidit pärjäsivät ilman muiden apua ja plaaplaaaplaa. Ei tee hirveesti mieli siis kysyä apua.. paremminkin haluan kakskertaa enemmän näyttää, kuinka hyvin jaksan ja pärjään.

Esteri oppi tällä viikolla kunnolla ryömimään, nousemaan istumaan, juomaan nokkamukista ja osoittamaan tavaroita ja sanoo "onto". Ilmeisesti tämän pyrähdyksen takia yöt on ollu kunnon sekamelskaa, itketään ja valvotaan. Mutta päivät on toisaalta helppoja, kun viihtyy ryömien niin hyvin lattialla.

BTW kirjoitin aikaisemmin siitä elämäntapamuutoksesta ja se 4kg meni rikki viikko sovitun päivän jälkeen. Sovin heti samana päivänä veljeni kanssa, että kahdessa kk pitää olla 3kg pois. Saapas nähdä, miten käy!

"oota ku..."

Muistan kun kuuntelin muita tai luin ihmisistä, jotka olivat vasta saaneet lapsen. Heillä tuntui olevan virtaa kaikennäköiseen. Minä vaan olin aivan poikki niistä itkuista ja valvomisista. Säästin voimat aina iltaan, koska se oli pahinta. Välillä kävin kaupassa ja näin jonku naisen vastasyntyneen lapsen kanssa, joka vain nukkui kantokopassa tai vaunuissa. Mulla teki mieli näyttää keskaria ja juosta pakoon. Luin muutaman ihmisen blogia minkälaista heidän alkunsa oli ja mulla teki mieli itkeä, kun ei meillä ollut samallaista. Olin vihainen ja katkera. Juu.. aina vois olla vaikempaa ja blaa blaa blaa. Sitten oli nämä "oota ku lapsi on 1,2,3,4 jne." "Oota ku lapset alkavat liikkumaan" "oota ku ensimmäiset hampaat tulee". Noh.

Meni 3kk ja iltahuudot loppui. Sitten tuli viikko ja tuli flunssa. Sitte tuli rokotteet, Soseiden aloittaminen (kaikista mahdollisista itkettii mahaa), maitoaltistus ja kun oltiin jo melkein 6kk rysäytti ne hampaat. Mutta "oota!"

Nyt kun E on reilu 8kk kaikki on niiiin paljon helpompaa.. tai minä koen sen niin! E tai no puhutellaan nyt eetä vaikka Esterinä. Esteri liikkuu vähän joka suuntaan, mikä vaikuttaa yöllä uneen. Hampaita tulee lisää ja sen takia kiukutellaan. Oma tahtokin on jo välillä aikamoinen, mutta niinhän sen pitääkin olla!! Valvottuja öitä on paljon, mutta silti kaikki on paljon helpompaa! Nukuttaminenkaan ei tunnu enää niin pahalta, koska a) tein sen eteen ison työn, että Esteri nukahtais itse omaan sänkyyn ja b) niitä nukutuksia on vähemmän. Se että Esteri on enemmän hereillä koen sen paljon helpompana, koska hän on niin mainio persoona! Mutta ootetaanpa sitten niitä tulevia vaikeuksia, mutta mieleeni on jäänyt erään terveydenhoitajan kokemus omista koliikkilapsistaan. Mikään ei tuntunut niin ylitsepääsemättömältä ensimmäisten kuukausien jälkeen. Hänen lapsensa ovat jo koulussa. Tiedän, että tulevaisuudessa voi tapahtua jotain kamalaa, mutta tällä hetkellä rinnassani on lukee iso S!! :D


                    

laihduttaminen vs. elämäntapamuutos

Oon aloittanu kuukausi sitten kaverin kanssa eräänlaisen laihdutuskuurin. Kahdessa kuukaudessa pitäisi saada 4kg pois ja tämän hetkinen saldo on 2,3kg!! Oon aika ylpeä itsestäni.. kolme kertaa viikossa käyn kunnon hikilenkin ja sen lisäki jumppaan kotona. Lisäksi ruokavalio on muuttunut terveellisemmäksi.. minulle ei vaan sovi mitkään kauheat ruokavalio muutokset vaan haluan tämän kaiken olevan elämäntapamuutos. Saapa nähdä miten käy.

Tavoitteena on ainaki näin alkuun saada vartalo samaan kuosiin, mitä ennen raskautta. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt, miten oma kroppa palautu mutta nyt haluaisin viedä tätä vähän eteenpäin :)

                 Taisin olla viikolla 5 tai 6+

 Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen

Tällä hetkellä :)

kulkeminen vauvan kanssa

Oltiin ma-to Helsingissä ystävän luona E:n kans ja on se elämä siellä kieltämättä aika erilaista. Siellä mammat shoppaili ihan pienten vauvojen kanssa ja tämä alkoi minua välillä vähän kummastuttaa. Pitääkö sitä aivan vastasyntyneen kanssa lähteä isoon kauppakeskukseen tai raahautua joka päivä jonnekin ostoksille isommankin vauvan kanssa. Kaikki tietenkin tekee niinkuin haluaa, mutta se kulkeminen paikasta toiseen alkoi tämmöistä pohjoisen likkaa ärsyttää. Osa äideistä haalii useita harrastuksia ja osa elää 24/7 sisällä vauvan kanssa.

Minkälaista vauva-aika on riippuu useista tekijöistä, mutta välillä minusta tuntuu että se kulkeminen vauvan kanssa on aika iso vertailukohde muiden kanssa. Tuo ei käy missään tai tuo kulkee ihan liikaa vauvan kans. Toinen kysymys on töihin lähteminen äitiysloman jälkeen. Mutta takaisin Helsingissä asumiseen.. näin lyhyellä visiitillä en voi todellakaan sanoa onko nämä mun huomiot oikeesti näin, mutta minulla tuli sellainen olo että siellä laitetaan enemmän rahaa lastenvaatteisiin ja enemmän kuletaan paikasta toiseen. Onkohan näin? Ihan varmasti on täälläkin äitejä, jotka laittavat järkyttäviä summia lastenvaatteisiin ja niitä käytetään pari kk. Itse olen suurimmaksi osaksi ostanut kirpputorilta vaatteita ja osan saanut. Kulkemisen suhteen olen päättänyt, että mennään E:n ehdoilla. Käydään kyllä melkein viikoittain jossain kylässä ja kaupassa muutaman kerran. Kotipäivinä käymme kärryilemässä ja olemme vain rauhassa. Rakastan sitä kiireettömyyttä vauvan kanssa ja saa kunnolla tutustua toiseen. Tietenkin on kotityöt ja asumme omakotitalossa, joten ulkohommia on kesät talvet.

Parina päivänä kävimme shoppailemassa Helsingissä. Ensin kampissa ja toisena päivänä itiksessä :D kuljimme useammalla linkkurilla paikasta toiseen. Meille tämä kulkeminen oli jotain aivan erilaista ja olin niiiiiin ylpeä E:stä. Meni menossa mukana, mutta huomasin että ei tämä hänelle herkkua ole ja tarrautui illat enemmän minuun ja kävi kierroksilla.

Nauttiiko vauvat siitä, että useasti viikossa käydään shoppailemassa ja he vain istuvat ja katsovat kun äidit keskittyvät aivan muuhun. Tottakai äidit tarvitsevat omaa aikaa ja koko ajan ei tarvitse olla vauvaa hyysäämässä. Pisteenä iin päälle oli, kun näin joillakin hyvin pienillä lapsilla tabletin kädessä sillä välin, kun äiti shoppaili.

miksi olen minä.

Mulle on todella tärkeä antaa lapselleni mahdollisimman hyvä lapsuus. En aio tietenkään lelliä piloille, mutta antaa tasapainoisen lapsuuden. Oma lapsuus ei ollut aivan ihanne elämää ja oikeastaan kunnolla olen päässyt siitä yli vasta, kun sain oman lapsen.

Parikymppisenä aloin käymään läpi lapsuudessa tapahtuneita asioita. En sitä ensin tajunnut että tässä oirehditaan lapsuuden ongelmia. En ole enää surullinen siitä, että kävin läpi vaikeamman lapsuuden kuin jotkut. Päinvastoin olen kääntänyt sen heikkouden voimaksi. Aikaisemmin pidin asiat sisälläni, koska ajattelin sen rasittavan muita. Vaikka se, että pidin asiat sisällä ja voin huonosti rasitti läheisiäni enemmän. Nykyään yritän puhua avoimesti päässäni pyörivistä asioista, vaikka se on vaikeaa sanoa oikeasti miten menee! Mielestäni on paljon helpompaa sanoa, että kaikki on hyvin.

Kun synnyin isälläni oli salasuhde äidin parhaaseen kaveriin, joka oli sylikummini ja lestadiolainen. Siksi puhun tässä myös uskovaisuudesta, koska sillä on myös suuri rooli lapsuudessani. Tästä salasuhteesta myöhemmin tiesi kaikki paitsi äitini ja me lapset. Minun ollessa puolivuotias äitini sai tietää suhteesta ja hieman myöhemmin äidin "ystävä" tuli raskaaksi isälleni ja sai pojan. Sain itse tietää kyseisestä lapsesta ollessani 14-vuotias.

Noh, kyseinen nainen kielsi uskonsa tämän hairahduksen ajaksi ja eli kaksoiselämää isäni kanssa. Sillä välin äitini kasvatti neljää lasta ja hoiti maatilaa. Myöhemmin isä palas takas ja masentui. Masennuksen hän hoiti alkoholilla ja väkivaltaisuudella. Ja ei en ole vihainen isälle, vaan niille isän lestadiolais sukulaisille, jotka asuivat kaikki meidän vieressä ja eivät tehneet mitään. Isä oli sairas ja he päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kulisseja piti pitää yllä. Kunnes äiti sai kerättyä tarpeeksi voimia erotakseen isästä olin n. 5-vuotias ja siitähän riemu ratkesi. Olin ensimmäinen lapsi, kenet äiti sai pois sieltä. Yhden isä heitti pihalle, yhden yritti pitää väkisin itsellään ja myöskin isän veli yritti adoptoida veljeäni. Siskoni pääsi pois, koska oli jo vähän vanhempi.

Muistan ne kerrat, kun piti mennä viikonlopuksi isälle. Piilouduin sängyn alle, että minun ei tarvitse lähteä. Isän tykönä oli onneksi veljeni ja pidimme toisiamme kädestä kun nukahdimme. Isä oli baarissa ja osti meille karkkia ja mandariineja viikonlopuksi, muuta ei sitten paljoa syöty. Poliisit kävivät aika usein vierailulla isän luona.

Tässä pieni riipaisu kaikesta. Miksi kirjoitan näin rehellisesti lapsuudestani vaikka tiedän, että osa tunnistaa minut tästä tekstistä. Siksi koska pystyn puhumaan tästä kaikesta avoimesti. Sen eteen on tehty töitä ja olen siitä ylpeä. Olen tällainen persoona lapsuuteni takia ja aioin olla hyvä äiti lapselleni. Kunnioitan äitiäni ja aioin ottaa hänestä mallia lapsen kasvatuksesta. Hän sai meistä kaikista suhteellisen hyviä kansalaisia, vaikka osa meistä voisi olla huonommilla teillä. Mutta se syy, miksi minä uskon että meistä on tullut jotain on puhuminen. Miksi pitää asioita sisällä, koska ne kerääntyy suureksi möykyksi ja yleensä purkautuu ulos aivan väärällä tavalla.

mökkeilyä

Ollaan koko perhe lähetty mökkeileen keskelle eimitään!! Mökki on sinänsä aika alkeellinen, että ei oo sähköä tai juoksevaa vettä. Onneksi on sentään kaasuliesi nii voi lämmittää soseita ja vettä :) Neidille on vissii tulossa hampaita ku viime viikko meni itkiessä yöllä ja päivällä. Hampaat ei oo kyllä vielä esillä, mutta ikenet on turvonnu ja koholla. Vaikuttaa vielä, että olis tulossa kaks hammasta. Ärsyttää ku yks vaiva loppuu nii toinen alkaa, mutta sitä kai se on. Turhauttaa vaan ku jotkut nii kehuu kuinka heidän vauvavuosi oli helppoa, ei tää mun mielestä oo kyllä helppoa. Mutta nyt sielu lepää täällä pohjoisessa ♥

Automatka oli aika mielenkiintoinen kahden kissan ja pienen tytön kanssa. Osan matkasta E nukku, osan katto äidin kännykästä muumeja samalla ku äiti hoilas :D en oo ihan heti tekemässä yksin noin pitkää matkaa E:n kans.

E täytti juuri puol vuotta ja tämähän merkitsee, että synnytyksestä on puolvuotta ja mun kroppa on vielä ihan hirveessä kunnossa. Koko kroppa on ku hyytelöä. Paino on aika sama kuin ennen raskautta, mutta silloin olin vähän timmimpi. Miten ihmeessä saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja alkaa urheileen. Tai no, kyllähän tässä vois alkaa urheileen jos kaikki olis neidillä pitemmän aikaa hyvin. Kaikki voimat menee. Vatsakivut tulee soseista, vaikka kuinka varovasti antaa. Pelkkää porkkanaa ja luumua ollaa syöty nyt jo pidemmän aikaa.

Raskaana kuvittelin, että saadaan hoitoapua helposti ja voitais käydä yhdessä enemmän. Ilmeisesti mummoille jäi traumoja, kun alku oli niin hankalaa. Ja itseasiassa vieläkin on välillä haastavaa.

Mutta ihan sama, kyllä me pärjätään! Kaiken ollessa hyvin meillä on ihanan leppoisaa! Joskin näitä päiviä on sillointällöin, mutta silloin niistä nauttii aivan suunnattomasti  ♥

Oli muuten viimeisessä vauva-lehdessä aika samanlainen tarina, mitä meillä oli alkuun. Oli aika pelottava lukea kys. äidin kommenttia, että tuntui kun uppoaisi suohon. Musta tuntui samalta.

helppoa viikkoa seuraa hieman haastavampi viikko.

Tällä viikolla meidän pikku Eetä kiusataan ihan kunnolla, reppana. Ensin oli neuvola ja sai rokotteet, joista nousi yöllä kuume. Sitten eilen oli maitoaltistus, mikä meni sinänsä hänekseen ku E ei suostunu syömää sitä maitoa ja hoitaja sai ruiskulla menemään ehkä 20ml yhteensä. Kylläkään välitöntä reaktiota ei tullu, mikä oli hyvä! Mutta sitten illalla E itki mahaansa ja samoin nyt aamulla. Häätyy soittaa osastolle, että reaktiot tuli vasta kotona. E ei muuten suostunut syömään hänen normaalia maitoakaan kuin vasta ihan illalla, liekkö jäi muistiin se ku hoitaja ja äiti yritti väkisin syöttää paskaa maitoa :(

Tällä viikolla kävi pikku T poika katsomassa meidän pikku neitiä ja onhan se mahtava nähdä hieman "vanhempaa" vauvaa. T poika on siis reilun vuoden ja meidän neiti on melkein 6kuukautta! Kaikki lapset on ihan syntymästään asti niiiin erilaisia.

Tänään siskoni tulee mulle avuksi ja huomenna hänen lapset ja mies tulee perästä. Tulee siis kiireinen vloppu. Siskoni aikoo hoitaa huomenna neitiä, että mie pääsen käymään lautailemassa siskontyttöjen kanssa. Ukkelini aikoo vaan olla sen ajan, tämä viikko onki sillä hulluja vuoroja.

Viime viikko oli ensimmäinen viikko ilman yhtään mahavaivoja, vaikeita nukutuksia tai muita ongelmia. Sai maistaa sitä "helppoa" vauva-arkia ja olihan se ihanaa, sai itsekin vähän kuin levätä :D mutta tämä viikko onkin hieman haastavampi. Välillä luen vasta vauvan saaneiden blogeja ja heillä kaikki tuntuu olevan niin ihanaa ja helppoa. Hieman tympäisee kun me ei saatu rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Mutta kun ne koliikkihuudot loppui, meillä kuoriutui aivan todella naurava, seurallinen ja tempperamenttinen neiti. Ainakin meistä koulittiin heti alkuun hyvähermoisia, otettiin heti kaikki luulot pois :)

uusivanha blogi

Olen siis aikaisemmin kirjoittanut blogia, mutta aiheeni liittyi lapsettomuuteen. Onnellisesti ja yllätyksellisesti raskauduin reilu vuosi sitten ja nykyään olemme ihanan E tytön vanhempia. Halusin aloittaa blogin kirjoittamisen aivan uudelta pohjalta, koska on vaikeaa kirjoittaa entisenä lapsettomana vauva-arjesta todellisuudessa :) suurin syy miksi haluan kirjoittaa blogia on todella itsekäs, eli kirjoittaa ja purkaa omia ajatuksiani (eikö tämä ole melkein kaikkien tarkoitus?). Tulen kirjoittamaan lisää itsestäni piakkoin, mutta tässä sivu entiseen blogiini (eipä sielläkään paljoa ole tekstiä :D) http://lapseton.omasivu.fi