Automatka oli aika mielenkiintoinen kahden kissan ja pienen tytön kanssa. Osan matkasta E nukku, osan katto äidin kännykästä muumeja samalla ku äiti hoilas :D en oo ihan heti tekemässä yksin noin pitkää matkaa E:n kans.
E täytti juuri puol vuotta ja tämähän merkitsee, että synnytyksestä on puolvuotta ja mun kroppa on vielä ihan hirveessä kunnossa. Koko kroppa on ku hyytelöä. Paino on aika sama kuin ennen raskautta, mutta silloin olin vähän timmimpi. Miten ihmeessä saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja alkaa urheileen. Tai no, kyllähän tässä vois alkaa urheileen jos kaikki olis neidillä pitemmän aikaa hyvin. Kaikki voimat menee. Vatsakivut tulee soseista, vaikka kuinka varovasti antaa. Pelkkää porkkanaa ja luumua ollaa syöty nyt jo pidemmän aikaa.
Raskaana kuvittelin, että saadaan hoitoapua helposti ja voitais käydä yhdessä enemmän. Ilmeisesti mummoille jäi traumoja, kun alku oli niin hankalaa. Ja itseasiassa vieläkin on välillä haastavaa.
Mutta ihan sama, kyllä me pärjätään! Kaiken ollessa hyvin meillä on ihanan leppoisaa! Joskin näitä päiviä on sillointällöin, mutta silloin niistä nauttii aivan suunnattomasti ♥
Oli muuten viimeisessä vauva-lehdessä aika samanlainen tarina, mitä meillä oli alkuun. Oli aika pelottava lukea kys. äidin kommenttia, että tuntui kun uppoaisi suohon. Musta tuntui samalta.