Minulle on tärkeää luoda turvallinen kiintymussuhde lapseeni ja koska olen opiskelujeni takia perehtynyt hieman varhaiseen vuorovaikutukseen. En todellakaan ole koskaan ajatellut, että lapsi nyt tuossa kiukuttelee ja jos otan sen heti syliin se tottuu siihen eikä viihdy yksinään. Päinvastoin!! Siksi haluan kirjoittaa kiintymyssuhteesta, koska tästä aiheesta on tullut 9kk aikana kaikennäköisiä väittämiä. En väitä tietäväni kaikkea, ehkä vaan jotain. Siksi etsinkin teoriaa tekstiin :)
Lisäksi haluan kirjoittaa aiheesta, koska kokoajan puhutaan imettämisen tärkeydestä, itsetehtyjen soseiden, unikouluista ynnä muista. En ole tainnut kertaakaan kuulla kenenkään suusta, että minulle on tärkeää luoda turvallinen kiintymyssuhde.
Kiintymyssuhde ei rakennu vauvan ja vanhemman välille automaattisesti. Vauva kiinnittyy vain niihin ihmisiin, jotka ovat ajallisesti riittävän paljon läsnä heidän elämässään ensimmäisen vuoden aikana. Vaikka myös vieraammat aikuiset voivat saada vauvan rauhoittumaan sylissään, vauva oppii nopeasti tunnistamaan häntä pääasiallisesti hoitavan tutun henkilön toisista. Samanlaisena pysyvä syli ja hoivaavien käsien kosketus rakentavat vauvalle päivittäisten rutiinien kautta tunteen jatkuvuudesta, perusturvallisuudesta.. Pelkkä vanhemman fyysinen läsnäolo ei riitä, vaan kiintymyssuhteen muodostumisen edellytys on vanhemman tarjoama riittävä varhainen vuorovaikutus. Sen myötä lapsesta tulee myös hoivan saamisen suhteen valikoiva: vähitellen vain oman tutun hoitajan kosketus, ääni ja läheisyys tuottavat riittävän tuttuuden ja turvallisuuden tunteen, jotta vauva pystyy rauhoittumaan. Lapsella on kuitenkin synnynnäisesti kyky kiinnittyä useampaan kuin yhteen hoivaajaan, mikäli he ovat arjessa ajallisesti riittävän paljon läsnä. Kahden vanhemman perheessä pieni vauva muodostaakin elämänsä ensimmäiset kiintymyssuhteensa sekä isäänsä että äitiinsä.
Varhaisen emotionaalisen kiintymyssuhteen myöhempi merkitys näkyy siinä, että kerran synnyttyään se säilyy aina eikä ole tietoisesti hallittavissa. Lapsi kaipaa myöhemminkin elämässään poissaolevaa vanhempaansa eikä ikävän tunne katoa pitkänkään eron aikana tai edes vanhemman kuollessa. Jos lapsi joutuu kasvamaan ilman pysyvää aikuissuhdetta tai hänen saamansa hoiva on ollut liian epäsäännöllistä, hänen ei ole mahdollista kiinnittyä ja muodostaa kiintymyssuhdetta.Turvallisen kiintymyssuhdemallin luoneet vauvat ovat kokeneet, että sisäisten kokemusten ilmaiseminen hädän hetkellä johtaa hoivan saamiseen. Heille on muodostunut toistuvien arjen tapahtumien perusteella yleistynyt käsitys siitä, että he saavat loogisia vastauksia pyyntöihinsä ja uskaltavat jatkossa ilmaista todellisia tunteitaan. (Sinkkonen. 2003, 45 - 46, 62).
Kiintymyssuhteen tutkijat painottavat äidin kykyä nauttia lapsestaan ja olla emotionaalisesti saatavilla. Tunteakseen olonsa turvalliseksi lapsi tarvitsee toistuvasti kokemuksia ympäristön luotettavuudesta. Jos äiti jakaa lapsen tunteet valikoimatta, ts. tunnistaa lapsen tunteet ja vastaa niihin lapsen tarpeita tyydyttävällä tavalla, lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen. Näin varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä, perusturvallisuuden saavuttaminen, ratkeaa onnistuneesti. Lapsen havainnot itsestään muovautuvat tilanteittain. Lapsen samanlaisina toistuvat kokemukset omasta itsestään ja häntä hoitavasta aikuisesta muokkaavat kiintymyssuhteen laatua. Ilmeisesti melkein kaikki lapset luovat kiintymyssuhteen aikuiseen, mutta kiintymyssuhteen laatu vaihtelee turvallisesti kiintyneestä turvattomasti kiintyneisiin. (Himberg ym.2000, s. 52 - 56)
Turvallisesti kiintynyt lapsi tutkii äidin läsnä ollessa rohkeasti leikkihuonetta ja hätääntyy äidin poistuessa huoneesta. Äidin palatessa lapsi turvautuu häneen, mutta lähtee sitten taas tutkimaan huonetta. Turvallisesti kiintyneelle lapselle on muodostunut käsitys, että häntä rakastetaan. Hän uskaltaa osoittaa avoimesti myönteiset ja kielteiset tunteensa ja jakaa ne aikuisen kanssa. Vuoden ikäisen lapsen kiintymyksen laatu ennustaa jossain määrin lapsen sosiaalista ja persoonallisuuden kehitystä. Turvallisesti kiintyneet lapset näyttävät koulussa tulevan hyvin toimeen opettajien kanssa, pyytävät apua tarvittaessa ja ovat sosiaalisesti taitavia.
Turvattomasti kiintyneistä lapsista osa on vastustavasti eli ambivalentisti kiintyneitä. He tarrautuvat äitiin jo ennen kuin tämä on lähtenyt huoneesta eivätkä halua tutkia leikkihuonetta. He itkevät äänekkäästi äidin lähtiessä huoneesta ja nyyhkyttävät vihaisina äidin otettua heidät syliinsä. Näiden lasten vanhemmat ovat usein passiivisia suhteessa lapseen. He saattavat käyttäytyä välinpitämättömästi silloin, kun lapsi ilmaisee läheisyydenhalunsa, mutta vastaavat lapsen kielteisiin tunteisiin. Tästä syystä lapsi pyrkii usein herättämään heidän huomionsa negatiivisella käyttäytymisellä.
Osa lapsista osoittaa välttelevää kiintymystä. He eivät näytä huomaavan äidin lähtöä huoneesta eivätkä etsiydy äidin luo tämän tultua takaisin. Nämä lapset välttävät usein kielteisten tunteiden osoittamista, koska he eivät voi luottaa saavansa aikuiselta lohdutusta. Lapset ovat oppineet, että kielteisten tunteiden osoittaminen voi saada aikuisen suuttumaan ja torjumaan hänet.
Turvattomasti kiintyneissä lapsissa on tunnistettu myös epäjohdonmukaisesti kiintyneitä eli disorientoituneita lapsia. Tällainen lapsi saattaa esimerkiksi osoittaa välttelevää käyttäytymistä välittömästi sen jälkeen kun hän on hakeutunut äidin luo turvaan. Turvattomasti kiintyneillä lapsilla esiintyy enemmän ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä esimerkiksi kouluikäisenä. Erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan turvattomasti kiintyneet pojat olivat nelivuotiaina huomattavasti aggressiivisempia kuin turvallisesti kiintyneet pojat. Turvattomasti kiintyneet tytöt olivat puolestaan turvallisesti kiintyneitä riippuvaisempia.
En todellakaan väitä, että olisin mikään huippu mutsi! Haluan vaan laittaa nuo toissijaiset asiat pois ja muistuttaa, mikä tässä on kaikista tärkeintä <3
